Tapio Rautavaara

Tapio Rautavaara eli värikkään ja monivaiheisen elämän. Hän syntyi vuonna 1915 Pirkkalassa, Tampereen kupeessa. Lapsuus sujui melkoisessa köyhyydessä. Hän asui lapsena kolmen viikon iästä eteenpän Oulunkylässä, jonka omana poikana hänet tunnetaan tänäkin päivänä. Hän asui kuusivuotiaasta alkaen joitakin vuosia myös Tampereella.

Tapio Rautavaaran lapsuutta leimasi köyhyys

Suomen historian ankeat ajat 1930-luvun alussa koettelivat köyhempää kansanosaa ankarasti. Tapsa oli yksinhuoltajan poika ja kasvoi niukkuudessa. Koulunkäyntiin ei ollut varaa. Oli mentävä töihin jo 13-vuotiaana. Sitten koittivat sotavuodet. Tapsa joutui rintamalle jatkosodan alussa vuonna 1941, mutta pääsi sieltä viihdytysjoukkoihin vuoden päästä.

Ihminen voi toki itkeä menettämäänsä kissaa tai petollista poikaystävää. Siinäkin karttuu pohjaa, josta ammentaa tunnetilaa lauluihinsa. Nuoret tytöt varmaankin samaistuvat näissä nykyoloissa enemmän jopa sellaiseen elämänkokemukseen.

Rautavaaran melankolian pohjana oli kuitenkin todellinen eletty elämä. Oli koettu köyhyyttä ja sodan vaaroja. Juuri niitä asioita, joita muukin kansa oli hänen laillaan siihen aikaan kokenut. Rautavaaran laulujen sanoituksissa oli monesti jopa jylhyyttä. Puhuttiin köyhästä ja karusta maasta, sekä välillä myös lumen ja jään maasta. Tuo symboliikka puhuttelee suomalaisia yhä edelleen, vaikka harvemmin maatamme ajatellaan enää köyhänä.

Moni ei aikoinaan havainnut isänmaallista perussäveltä Rautavaaran lauluissa. Tapsan miehekkyyden havaitsee nykyisen sukupolven edustaja herkästikin. Sitä taustaa vasten vaikuttaa erikoiselta, että säveltäjä Toivo Kärki oli jossain vaiheessa nähnyt Tapsassa jotain falskia “tekomiehekkyyttä”.

Niihin aikoihin oli kovaa sodan käynyttä jätkää joka puolella. Isänmaallisuuden ja kotimaan rakkauden puute olisi kenties pistänyt enemmän silmään niihin aikoihin. Tapsalla oli työväenluokkainen tausta ja toisaalta rinnan sen kanssa sykkivä isänmaallisuus. Tämä yhdistelmä teki hänestä koko kansaan vetoavan hahmon. Häntä kutsuttiin viihdyttämään niin herroja kuin rahvastakin.

Korttipakka-laulu olisi nykyään netticasino laulu

Rautavaaran Korttipakka-laulu on eräs hänen tunnetuista lauluistaan ja voisi kuvitella, että nykypäivään modernisoituna laulun nimi voisi olla vaikkapa netticasino laulu. Voisi myös kuvitella, että tukkijätkänä ja musiikin takia matkaillessa on tullut korttia iskettyä jonkin verran. Tiettävästi Tapsa ei pelannut rahasta korttia edes sen jälkeen kun hän pääsi suosionsa myötä käsiksi isompiin rahoihin. Hänen köyhä taustansa sai hänet olemaan varuillaan rahankäytön suhteen vielä vanhempanakin. Jotkut pitivät häntä jopa saitana.

Rautavaaran itsestään antama kuva on miehekäs. Hän oli rehti suomalainen jätkä, joka ei unohtanut köyhiä ja työväenluokkaisia juuriaan. Kansan syvien rivien suosio oli Tapsan puolella, kun hän lauloi esimerkiksi vanhan sotajermun purnauksesta. Vanhana sotaveteraanina hän ei halunnut haastaa riitaa. Sodan kokenut mies oli saanut riidoista tarpeekseen. Hän ei laulun sanojen mukaan kuitenkaan tykännyt siitä, että partaradikaalit pilkkasivat sotaan joutuneita miehiä lapsellisiksi, koska nämä olivat konttailleet juoksuhaudoissaan.

Koulunkäynti

Koulunkäyntiin ei Rautavaaralla ollut taloudellisia edellytyksiä. Hän kävi kuusi vuotta kansakoulua ja meni tämän jälkeen töihin 13-vuotiaana. Hänen oli hankittava elanto jo nuoresta pitäen, minkä vuoksi hän muun muassa myi sanomalehtiä junissa. Tämä työ loppui lamakauteen, jolloin Tapsa meni hätäaputöihin Oulunkylän urheilukentälle kivenmurskaajaksi. Hän teki kivenmurskaajan työtä kolmena talvena vuosina 1931-1934. Palkka maksettiin kuponkeina, joilla sai ostettua ruokaa.

Lahjakas keihäänheittäjä

Tapio Rautavaara sairasti nuorena aliravitsemuksesta johtuvan riisitaudin. Lääkäri kehoitti nuorta Rautavaaraa aloittamaan urheiluharrastuksen. Rautavaara, joka oli nuoresta pitäen heitellyt kiviä huvikseen, innostui keihäänheitosta.

Hänen paras keihäänheittotuloksensa oli yli 75 metriä, epävirallisesti ylittyi jopa 80 metriä. Tunnemme Tapsan parhaiten laulajana, mutta hän saavutti Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 keihäässä kultaa. Vaikka kisa oli tuloksellisesti heikkotasoinen, on tekoa pidettävä melkoisena. Sodan kokenut mies, joka valitteli kihtiä, lähti mittailemaan kuntoaan olympialaisiin ja palasi kultamitali kaulassaan takaisin.

Rautavaara oli työnväenliikkeen mies urheilu-urallaan. Hänelle tarjottiin parempia mahdollisuuksia, jos hän olisi liittynyt SVUL:in alaiseen seuraan, mutta hän pysyi Olulunkylän Tähden ja Työväen Urheiluliiton edustajana.

Sota järkytti mieltä

Rautavaara joutui rintamalle jatkosodan alettua vuonna 1941, mutta pääsi vuoden päästä viihdytysjoukkoihin. Sodan kokemus jäi kuitenkin jonkinlaiseksi arveksi Tapsan mieleen ja hän halusi hyvittää sodassa tekemiään pahoja asioita loppuelämänsä ajan. Sota-aika lisäsi Rautavaaran karismaa, vaikka sota toisaalta oli kokonaisen sukupolven kokemus.

Tapio Rautavaara kamppaili alkoholismin kanssa elämänsä varrella. Hän ei kuitenkaan aloittanut juomistaan nuorena. Ensiryypyn hän otti vasta 28-vuotiaana. Tämä tapahtui siis sodan jälkeen. Hänen rankin juomisjaksonsa sijoittui 1960-luvun puolen välin molemmille puolille. Viiden rankan ryyppyvuoden jälkeen hän kokeili raittiutta AA-kerhon avulla. Hän oli kolme vuotta kokonaan juomatta. Tämän jälkeen hän ratkesi ajoittain juomaan ja työ- sekä juomareissut venyivät useiksi päiviksi tai viikoiksi.

Juomiseen saattoi vaikuttaa myös laulajan ammatti, joka edellytti runsasta kiertelemistä. Tapsa oli reissumies jo nuoresta pitäen, kun hän myi sanomalehtiä junissa.

Lauloi itsensä kansan sydämiin

Tapio Rautavaara teki yhteistyöta Reino Helismaan kanssa. Helismaan sanoitukset ja Toivo Kärjen sävellykset olivat aikansa huippuja. Rautavaara teki muidenkin kanssa yhteistyötä ja sepitti joitain omiakin kappaleita.

Tapio Rautavaarassa oli erityistä karismaa. Hänen tumma ja melankolinen äänensä osui suomalaiseen mielenmaisemaan. Rautavaara teki ensimmäiset laulunsa jo 1940-luvun lopulla. Hän kierteli Reino Helismaan ja Esa Pakarisen kanssa 1950-luvun taitteessa. Tämä tavallaan leimasi Rautavaaraa rillumarei-kulttuurin mieheksi. Hän itse halusi olla vakavammin otettava taiteilija.

Taipo Rautavaara teki uransa aikana lukuisia elokuvia. Niissä hän oli kohtuullinen, mutta ei yhtään sen suurempi näyttelijä kuin Elviskään. Molemmat tunnetaan paremmin laulajina.

Traaginen kuolema

Rautavaara kaatui Tikkurilan uimahallissa vuonna 1979 ja kuoli saamansa päävamman seurauksena. Kuolema on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Toisten mielestä hänen kuolemaansa liittyi runsas alkoholin käyttö. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että hän kuoli hoitovirheeseen. Hänet lähetettiin kotiin ja kehotettiin olemaan liikkumatta. Aivoverenvuoto jäi tutkimatta.

Hänen paras levynsä myi tuplaplatinaa. Siitä huolimatta kokonaisuutena hän ei sijoitu kaikkien aikojen myydyimpien artistien listalla sille tasolle, jolle jälkipolvien arvostus hänet asettaa. Rautavaara toi kantrimusiikkia Suomeen ja lauloi vakavahenkistä runoutta. Hän koki itsensä korkeamman tason laulajaksi kuin Reino Helismaan rinnalla hankittu Rillumarei-lauluperinne tarjosi. Samasta syystä Vesku Loiri on luultavasti laajentanut skaalaansa taiteilijana.

Komealla ulkonäöllä varustettu saa miespääosan

Valkokankaalla Tapsan voi sanoa olleen lähinnä komean ulkonäön sekä lauluäänen takia. Näyttelijäsuoritukset eivät olleet kaksisia. Hän oli elokuvan suuri sankari, jolle kehkeytyi romanssi hehkeän neidon kanssa. Häntä ei voi verrata vaikkapa Lasse Pöystiin, joka oli loistava tenavatähti ja kykeni uskottavasti näyttelemään vanhanakin.

Tapsan laulujakin tulkinnut Vesa-Matti Loiri on päinvastaisesti näyttelijä ja siinä ohessa laulujen tulkitsija. Loiri osaa kieltämättä tulkita tummia säveliä ja ehkä uransa lopulla hän on hankkinut enemmän laulajan mainetta. Tapsalla kuitenkin oli laulamisen kautta hankittu karisma, joka hakee vertaistaan Suomessa. Hän oli yhtä uskottava laulaessaan uskollisesta hevosesta kuin matkatessaan laulun voimalla vaikkapa Alaskaan etsimään kultaa.

Tapsa oli myös merkittävä näyttelijä. Hän ei kuitenkaan ollut näyttelijänä samaa tasoa kuin laulajana. Hänelle sovitettiin sankarin rooleja, joihin sisältyi laulukohtauksia. Tapsa ei uransa aikana myynyt kovinkaan hyvin. Hänen kuolinvuotenaan levyttämänsä levy myi tuplaplatinaa. Sen sijaan kokonaisuutena hän ei ole eniten myytyjen levyjen tilastoissa korkealla. Elokuvista tuli varmaan tuloa ja myös näkyvyyttä. Elokuvien malli oli niihin aikoihin lähinnä maaseutuidylliin sopiva.

Tapio Rautavaara ei kuitenkaan hurahtanut aikansa virtauksiin. Hänestä ei tullut imelää rokkaria. Sen sijaan hän teki useita kantri-lauluja. Ne eivät nousseet aivan huipulle omana aikanaan, mutta ne ovat osa Tapsan musiikillista uraa. Hänen äänensä sopi erityisen hyvin kantrin esittämisen.

Tapio Rautavaara – kaihomielinen sankarihahmo

Tapsan kaihomielisyydessä oli usein mukana synnillisiä aiheita. Mannakorven mailla ei enää pontikka virtaa. Korttipakkaa käytettiin symbolina uskonnollisille asioille. Monissa Rautavaaran näyttelemissä elokuvissa oli aikaan sopivasti moralisoiva sävy. Lasse Pöysti ohjasi Tapsan näyttelemän elokuvan ja totesi, ettei Tapio Rautavaara ollut mikään näyttelijä ja tämä tiesi sen itsekin. Hän kuitenkin osasi sujuvasti lausua vuorosanojaan ja samalla esitti omaa sympaattista itseään.

Tapio Rautavaaraa voi urheilusankarin ja laulajan lisäksi pitää näyttelijänä. Jos mies oli mukana 22 elokuvassa vuodesta 1945 aina 1970-luvun alkuun, on suoritus merkittävä. Rautavaaran elokuvat olivat omana aikanaan suosittuja. Ne sijoittuivat leffassa käynnin kulta-aikaan, jolloin romanttiset nuoret parit kävivät elokuvissa ja valitsivat takapenkin, jotta saattoivat testata valkokankaan sankarin suudelmia tyttöystävän suulla. Ei kai siinä tarvittu paljon muuta kuin hyvännäköisiä ja karismaattisia näyttelijöitä ja jonkinlainen juoni, joka huipentuu onnen täyttymykseen.

Yleisölle riitti, että kansan heleimpiä kieliä urheilusankaruudella kutkutellut Rautavaara esitti elokuvaroolissa itseään, lauloi ohessa kaihoisan kappaleen tummalla sävyllään ja oli oma miehekäs itsensä. Moni halusi samaistua häneen.

Nykykatsojalle Tapsan elokuvissa on nähtävillä sovinismia. Kiintiöfeministejä ei tunnettu siihen aikaan. Maasamme ei myöskään ollut juurikaan eri etnisiä taustoja omaavia näyttelijöitä. Kenties äkäpussin kesyttämistarinassa saattoi putkahtaa pieni pilkahdus feminismiä, vaikkakin sankarittaren kesyyntyminen ei oikein istu nyky-Suomeen.